Talven aikana olen kertonut teille kuntoutus lomistani.
Toukokuun alussa oli kolmannen jakson vuoro.
Kuten
1. ja
2. viikoillakin, meillä oli taas oikein hauskaa.
Hyvää seuraa, hyviä ohjaajia, hyviä luentoja, hyvää ruokaa, hyvää oloa.
ÜÜÜ
Mukavassa porukassa uskaltauduimme jopa kokeilemaan pientä extremeä.
Koskenlaskua vuolaassa ja runsas vetisessä virrassa!
Retken aikana ihailimme kauniita maisemia ja lintuja kevät touhuissaan.
Loppuhuipennukseksi, hurjasta melomisesta huolimatta,
virta vei meidät suoraan päin puuta ja vene hörppäsi vettä! :-)
Kiitos loistavan eräoppaan opastuksen,..
kukaan ei pudonnut veteen.
Se oli varmaan sitä yhteistoiminnallisuutta! ;D
Hauskaa oli, eikä yhtään pelottanut...
Terkkuja kaikille samassa veneessä olleille ja kiitos Mirkulle kuvasta!
Ü
Päiväkävelyllä sen sijaan meinasi alkaa hieman jännittämään.
Katsokaa nyt näitä menninkäisten pesiä!
Jotenkin tuli mieleen vanha lasten laulu.....
Korpikuusen kannon alla on
Mörri-möykyn pesä.
Siellä on koti ja siellä on peti
ja peikolla pehmoinen olo.
Tiu Tau Tiu Tau TiliTali Tittan,
sirkat ne soittaa salolla.
Pikkuiset peikot ne piilossa pysyy
kirkkaalla päivän valolla.
Ottaisin minä Mörri-möykyn
jos vain kiinni saisin.
Pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin.
Eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa.
Eihän se edes usko että
Mörri-möykky on totta.
Tiu Tau Tiu Tau TiliTali Tittan
sirkat soittaa salolla.
Pikkuiset peikot piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla.
Vai pysyvätköhän ne peikot sittenkään ihan piilossa?
Enpä menisi varmuudella vannomaan....
MUISTAKAA KUNTOILLA!
Ü