tiistai 28. kesäkuuta 2016

-Neko ja Muumipeikon juhannusruno
-Neko and Moomintroll's Midsummer poem

MOI KAIKILLE 
ja
IHANAA KESKIKESÄÄ!
Juhannus on ohitettu. Kesä on parhaimmillaan.
Minä vietin juhannusjuhlaa maalla mummin luona,
Juhannukseksi oli luvattu lämmintä ja aurinkoista kesäsäätä. 
Tietysti olin ajatellut ottaa kaiken irti tästä ilosta, 
rentoutua ja laiskotella vaan. 
Sillä tavalla jalat oikosenaan, niin kuin peikko
 Tove Janssonin Juhannusrunossa.

Ja näinhän ne juhannuspäivät sitten kuluivat:
Maalle päästyämme Neko otti paikkansa auringossa. 
'Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Me muut ihmettelimme mummin pioneita.
Kovasti olivat viime talvesta kärsineet, mutta lupaavalta jo näyttivät.
Illalla alkoivat savut syttyä rannoille.
Timo-serkku sytytti meille kokon.
Tietysti taas kaikkein korkeimman ja komeimman!
Puolen yön jälkeen katselimme tuttua maisemaa.
Silmä lepäsi. Ja ajatukset.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Näin lempeästi jatkuivat päivämme maalla, kunnes...
Juhannuspäivän jälkeisenä yönä kello 3:00 tytär herättää:
Missä Neko on???
Ihmettelemme, kutsumme, etsimme.
Ei löydy!
Herätetään mummi.
Ihmettelemme, kutsumme, etsimme.
Menemme ulos, kutsumme ja etsimme.
Järki käteen... Kissat osaavat aina kotiin. 
Myös neljä vuotiaat neljän seinän sisällä kasvatetut.
Etsimme.. Järki taskussa. Kissat osaavat aina kotiin!
Katin oli täytynyt salamana luikahtaa ovesta, 
kun avainta siirrettiin ulkolukosta sisälle nukkumaan käydessämme..
Kutsuimme... Järki jäässä ja tunteet nielussa.
Kesäyö oli kaunis.
Oli lämmintä ja valoisaa. 
Maalaisidylli kuin suoraan matkailumainoksesta.
Itikat inisivät ja purivat. Se ei näy mainoksissa.
Valitettavasti tarjolla ei ole valoisia kesäyön kuvia. Oli muuta mielessä.
Kissat osaavat aina kotiin, kissat osaavat aina kotiin...
Ja niinhän ne osaavat. 
Myös meidän, vain hihnan päästä maailmaa nähnyt Nekomme.
Aamulla n. klo 9:00, kun mummin pionit olivat kauniissa kasteessa,
Neko ilmestyi verannalle katsomaan ikkunasta sisälle.
Järki katosi, tunteet tulivat ulos silmistä.
KISSAT OSAAVAT AINA KOTIIN!
Ja niin suurta maailmaa yhdeksän tuntia nähnyt seikkailija 
söi, kävi vessassa, pesi itsensä ja kävi nukkumaan.
Päivällä kello kaksi hän vielä uneksi täyttäpäätä.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

HuhHuh Neko!
Meille yöjuoksua järjestit!
Päivän aikana minä ja mummin pionit nautimme auringosta.
Ensimmäiset kolme kukkaa aukesivat suuriksi ja
 minä viimein heitin laiturilla jalat pitkiksi.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
Kesäloma alussa.
Nautitaan!
Elämä on ihmisen parasta aikaa.
Ü

tiistai 21. kesäkuuta 2016

-'Mandala' virkkausta
-Crocheting 'mandalas'

HEIPÄHEI!
Nyt täällä on alettu trendikkääksi ja kokeiltu mandaloiden virkkaamista!

Sen verran on ollut lämmintä säätä, 
että olen voinut istua pihakeinussa itikansyöttinä.
Siinä keinutellessa olen pitkästä aikaa heiluttanut virkkuukoukkua.
Virkkaustaitoni on hieman ruosteessa, 
joten etsin netistä mielestäni helpon ohjeen. 
Jouduin kuitenkin tavaamaan kuviota jonkun tovin ennen kuin pääsin alkuun.
Lisäksi, olisi varmaan ollut luonnonvastaista,
 jos ylipursuavasta lankalaatikostani olisi löytynyt mieleistäni lankaa.
No, näillä mentiin.
Luulen, että sain kuvion lopulta ohjeen mukaiseksi.
 En silti edelleenkään älyä uuden kerroksen aloitusta!?
 Vaan ei se mitään, eihän nämä olisikaan minun mandaloitani 
jos niissä ei olisi paria ylimääräistä ketjusilmukkaa ja koukeroa.

Nämä mandalat voisivat olla hyviä mattoja Jasminin tai Rauhan kylpyhuoneeseen.
Paitsi, että kummallakaan ei ole kylppäriä.
 Hyvä uutinen on, että jos he joskus sattuisivat kylpyhuoneen saamaan, 
niin heillä molemmilla on matto valmiina odottamassa.

Anyways, keinussa on mukava istuskella, virkata ja ajatella omiaan.
Välillä voi juoda kahvit ja maistella vähän jäätelöä.
Oikein mukavaa!

Päivä on pisimmillään, keskikesässä ollaan!
 KESÄTERKKUJA KAIKILLE!
SUMMER GREETINGS!
Ü

tiistai 14. kesäkuuta 2016

-Alkukesää
-The beginning of summer

Alkukesää mennään.
Kovin on ollut viileää. Kesämekkoa ei ole tarvittu.
Villasukkia ja vällyjä sitäkin enemmän.
Mutta ei se mitään. 
Ulkona on valoisaa ja vihreää.
 Kyllä tämä syksyn räntäsateet ja 30 asteen pakkaset voittaa.
Sitä paitsi, tänään oli jo ihan mukava t-paita keli.

Alkukuusta kävin minikavereiden Tiinan ja Anitan kanssa laittamassa
Nukkekotiyhdistyksen kerrostaloa näyttelykuntoon Tampereella.
Hyvin sujui homma ja oli muutenkin oikein kiva retkipäivä.
Edithin asunto on kolmannessa kerroksessa oikealla.
Kuvasta huomasin, että Edith ja naapurin poika ovat tainneet
 käydä yhdessä televisio-ostoksilla.
Saman megatarjouksen ovat ainakin huomanneet. 
 Kerrostalon kaikki asunnot olivat talvella nähtävillä
 juhlanäyttelyssä Verkarannassa.
Katselin nyt asuntoja aivan uusin silmin ja
 huomasin asioita, joita en ollut nähnyt aikaisemmin ollenkaan.
-Ihastuin kovasti pyykkien kuivaushuoneeseen. 
-Anita kertoi, kuinka Rauhaa ärsyttää, 
kun sukulaistyttö jättää vaatteensa miten sattuu.
Pikkaritkin sängyn alla! 
-Korttikööri on koolla. Älähän kurki!
-Ja tuota pöytäliinaa meinattiin oikaista kaikki, 
kun luultiin, että on pudonnut kuljetuksessa.
Vaan kissahan se siellä onkin maljakon kaatanut ja liinan rutannut!
 Tässä näyttelytalo valmiina.
Kuva on Anna Wegeliuksen. Anna on kerrostalorungon pääsuunnittelija.
Nukkekotiyhdistyksen harrastajien kerrostalo on nähtävillä 
Ü
Viikonlopun vietin maalla.
Mummin mökillä kesä näyttää aina ihanalta.
Kävin tervehtimässä serkun ahkeria kanoja.
Kiitos kanoille, ja serkulle, lähes vastamunituista munista. Nam! 
Päiväkävelyllä ihasteltiin valtavaa muurahaispesää.
Aikamoisia urakoitsijoita nämäkin pienet ötökät.
Viimeksi käydessäni tässä kohti oli kevään keltaista.
Nyt kukkii siniset, iirikset ja ruohosipuli.
KESÄ!
PS. POR 1-1 ISL!!! 
Litmanen hymyilee studiossa. :)
Ü