-Villasukat-Woolen socks

Moikka Ystävät!

Tässä syyspimeydessä olen melkein unohtanut blogini perusidean.

Ajatuksenihan on, että 'oikea' elämä voi olla ikävää tai kurjaa,

 mutta täällä Söpökadulla on aina ihanaa, hauskaa ja mukavaa.

Aurinko paistaa!

Niinpäs kerron, kuinka olen tuntenut onnistumisen iloa.

NukkisYstävien kerhossa miniystäväni Tiina vinkkasi, 

että villasukkien kutominen helpottuu, kun tekee raidallista.

Arvatkaapa mitä?

Raidat todella auttoivat!

Haasteena oli tietysti onnistua tekemään 

kaksi samanlaista ja saman kokoista sukkaa.

Ja arvatkaapa mitä?

Raidat todella auttoivat!

Nyt raidalliset sukat lämmittävät Mummin jalkoja.

Oikein hyvin meni kutominen tällä kertaa.

Onpa ihanaa, 

kun omaa viisaita ja osaavia ystäviä!

Kiitos Tiina raidoitus vinkistä!

Villasukkien ohje löytyy Marian 'Nukkekoti Väinölän joulu'-kirjasta.

Päivi Variksen tekemä Mummi muutti meille SuurenSnadin markkinoilta.

Heipsis,

muistakaa heijastimet!

Suuri Snadi 2017

Sataa, sataa ropisee!

Juu-u, kovasti on pidellyt kosteaa säätä.

Syksy on silti, tai juuri siksi, ollut suht lämmin. 

Pakkasta ei ole vielä ollut.

No, näillä vuosilla tiedän, että sitä tullaan saamaan ihan pian.

Menneenä viikonloppuna sää oli kuitenkin toisarvoinen asia.

Me matkattiin isolle kylälle ja Suureen Snadiin minimessuille.

Meinasihan se kulkeminen melko vieraassa paikassa hieman jänskättää.

Mutta ystävän tuella kaikki sujui oikein hyvin ja perille päästiin.

Messut aloitimme tutustumalla kilpailutöihin.

Kilpailun aiheena oli 'Lämmön lähde'. (<= kaikki työt ja kilpailun tulokset)

Kaikki teokset olivat tosi hienoja toteutukseltaan ja ideoiltaan.

Oli todella vaikea äänestää vain yhtä parasta.

Annankin tässä yhden oman äänen kaikille neljälletoista työlle!

Kierros jatkui. 

Jasmin lähti tutustumaan Kyläjuhlille.

Ensin hän meni jäätelökioskille.

Sitten hän ihmetteli silhuetin-leikkaajan taitoja.

Saksi-taiteilija yritti houkutella Jasminia mallikseen.

Rohkenikohan Jasmin mennä vai ujosteliko liikaa?

Arlalla sen sijaan oli Kyläjuhlilla kädet täynnä työtä.

Kanaa jännitti kaikki niin kovasti, että se kietoutui siivillään Arlan kaulaan.

Arla koitti tarjota Kanaa kauniin neidon hoiviin. 

Mutta ei, ei onnistunut.

Lopulta löytyi mukava pikku puutarha 

missä Kana uskalsi hieman jaloitella.

 Joskin tutisevin koivin.

Olihan se nyt pikku Kanalle järkyttävää... 

oravakin keinui puussa!

Arla pääsi onneksi välillä leputtamaan 

käsiään ja jalkojaan puutarhan penkille.

Niin nopeasti meillä meni monta tuntia

valtavaa määrää messujen ihanuuksia katsellen.

Tuttujakin nähtiin.

Kuinka hauska tapahtuma olikaan kertaskaikkiaan!

Nälkähän se silti lopulta tuli!

Jänö-vegaaninen lippakioski

Ja eikun syömään!

Sibelius monumentti

Pikkusen vielä kävelylle saamaan raitista ilmaa ja nähtävyyksiä näkemään.

Sitten, väsyneenä ja onnellisena vaakatasoon.

Mukava päivä!

ISO KIITOS 

tapahtuman järjestäjille 

ja 

SIRPALLE 

kivasta messuystävyydestä!

♥