No niin pojat!
Nyt on katseltu kukkia täällä puistossa.
Lähdetäänpä katselemaan kotieläimiä.
Tämä on alpakka.
Hänellä oli kavereinaan poni, aaseja ja kili.
-Kuule Adam,
minusta tämä puisto ei vaikuta kovin turvalliselta paikalta pienelle hiirelle.
-Samaa mieltä veliseni!
Täällä ei näy kissoja, mutta katso nyt tuotakin!
Voi kai tämmönen neljä metrinen matelijakin olla jonkun kotieläin?!
Niin on paksukin, että epäiltiin sen syöneen toisen puiston 'mini'possuista.
Tämä matelija näyttää sentään paljon tutummalta kotieläimeltä.
Tosin on yli kymmenen kertaa isompi kuin meidän Konna kotona.
Puistossa oli oikein mukavaa.
Katselimme siellä myös kaneja, marsuja ja frettejä.
Undulaatteja ja peipposia oli kymmeniä.
Hanhia ja hauskoja kanoja oli myös.
Tämä siivekäs ei kuulu kotieläinpuiston vakioasukkaisiin.
Lokit kuuluvat kuitenkin merenrantakaupungin yleiskuvaan niin vahvasti,
että ne on syytä mainita nyt, kun eläimistä on puhe.
Adam ja Edam pelkäsivät lintujen 'lahjapaketteja' niin kovasti,
että päättivät jäädä kotiin, kun Jasmin kertoi lähtevänsä kahvilaan.
Ehkäpä hyvä niin, sillä tässä kahvilassa todellakin oli kissoja.
Loma on ohi ja töihin on palattu.
Auton ikkunoista olen joutunut raaputtamaan jäätä jo kolmena aamuna.
Daaliat ovat paleltuneet ulkona ja kesäpelargoniat ovat vaihtuneet kanerviin.
Viilevinä päivinä on mukava muistella loman kävelyretkiä ja
rentouttavia kahvitteluhetkiä.
TERKKUJA!
♥
