MOI KAIKILLE
ja
IHANAA KESKIKESÄÄ!
Juhannus on ohitettu. Kesä on parhaimmillaan.
Minä vietin juhannusjuhlaa maalla mummin luona,
Juhannukseksi oli luvattu lämmintä ja aurinkoista kesäsäätä.
Tietysti olin ajatellut ottaa kaiken irti tästä ilosta,
rentoutua ja laiskotella vaan.
rentoutua ja laiskotella vaan.
Sillä tavalla jalat oikosenaan, niin kuin peikko
Tove Janssonin Juhannusrunossa.
Ja näinhän ne juhannuspäivät sitten kuluivat:
Maalle päästyämme Neko otti paikkansa auringossa.
'Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Me muut ihmettelimme mummin pioneita.
Kovasti olivat viime talvesta kärsineet, mutta lupaavalta jo näyttivät.
Illalla alkoivat savut syttyä rannoille.
Timo-serkku sytytti meille kokon.
Tietysti taas kaikkein korkeimman ja komeimman!
Puolen yön jälkeen katselimme tuttua maisemaa.
Silmä lepäsi. Ja ajatukset.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Näin lempeästi jatkuivat päivämme maalla, kunnes...
Juhannuspäivän jälkeisenä yönä kello 3:00 tytär herättää:
Missä Neko on???
Ihmettelemme, kutsumme, etsimme.
Ei löydy!
Herätetään mummi.
Ihmettelemme, kutsumme, etsimme.
Menemme ulos, kutsumme ja etsimme.
Järki käteen... Kissat osaavat aina kotiin.
Myös neljä vuotiaat neljän seinän sisällä kasvatetut.
Etsimme.. Järki taskussa. Kissat osaavat aina kotiin!
Katin oli täytynyt salamana luikahtaa ovesta,
kun avainta siirrettiin ulkolukosta sisälle nukkumaan käydessämme..
Kutsuimme... Järki jäässä ja tunteet nielussa.
Kesäyö oli kaunis.
Oli lämmintä ja valoisaa.
Maalaisidylli kuin suoraan matkailumainoksesta.
Itikat inisivät ja purivat. Se ei näy mainoksissa.
Valitettavasti tarjolla ei ole valoisia kesäyön kuvia. Oli muuta mielessä.
Kissat osaavat aina kotiin, kissat osaavat aina kotiin...
Ja niinhän ne osaavat.
Myös meidän, vain hihnan päästä maailmaa nähnyt Nekomme.
Aamulla n. klo 9:00, kun mummin pionit olivat kauniissa kasteessa,
Neko ilmestyi verannalle katsomaan ikkunasta sisälle.
Järki katosi, tunteet tulivat ulos silmistä.
KISSAT OSAAVAT AINA KOTIIN!
Ja niin suurta maailmaa yhdeksän tuntia nähnyt seikkailija
söi, kävi vessassa, pesi itsensä ja kävi nukkumaan.
Päivällä kello kaksi hän vielä uneksi täyttäpäätä.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleentai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
HuhHuh Neko!
Meille yöjuoksua järjestit!
Päivän aikana minä ja mummin pionit nautimme auringosta.
Ensimmäiset kolme kukkaa aukesivat suuriksi ja
minä viimein heitin laiturilla jalat pitkiksi.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
♥
Kesäloma alussa.
Nautitaan!
Elämä on ihmisen parasta aikaa.
Ü