-NukkisYstävien alkusyksy -Dh-friend's autumn

 Hola ja hip hei!

Huomasinpa juuri, 

että en ole esitellyt NukkisYstävien tämän syksyisiä kerhoaskarteluja ollenkaan.

Ystävät ovat kuitenkin kokoontuneet syksyn aikana jo monta kertaa.

Elokuussa aloitimme syyskauden perinteisesti askartelemalla kukkia.

Toiset tekivät unikoita Pascale Garnier'in kukka-kiteistä, 

ja toiset askartelivat hortensioita suurinpiirtein TÄMÄN OHJEEN/TUTORIAL mukaan.

Tästä tulikin mieleeni

 valtavat hortensiapensaat,

joita näimme upeissa syysväreissään Skotlannin matkallamme.

Täällä koto puutarhassani sensijaan 

hortenssiani on monena vuonna kasvattanut jopa kaksi vartta.

Yhtenä syksynä kasvissa oli melkein yksi kukkakin!

 Onneksi mininä voi kasvataa niin isot puskat kuin ikinä tahtoo. :D

Syyskuun kerhossa NukkisYstävät sitoivat keittokirjoja.

Ensimmäiset kirjat menivät Nukkekoti yhdistyksen markkinapöytään.

Toiset kirjat teimme itsellemme. 

Näistä sitten mini-henkilömme kokkailevat mini-kodeissaan 

mini-maksalaatikkoa, mini-silakkapihvejä ja mini-munkkeja.

Ensi viikonloppuna NukkisYstävät kokoontuvat lokakuun kerhoon.

Sitä odotellessa esittelen Ystävien uusimman projektin.

Tai enemminkin vasta sen alkuvaiheen.

Tätä projektia on kokoonnuttu suunnittelemaan jo useasti.

Hauskoja ideoita on syntynyt ainakin tsiljoona.

Lisäksi muutoksia ja viivästyksiä käytännön asioihin on tullut sitä tahtia, 

että homma pysyy takuulla mielenkiintoisena projektin valmistumiseen saakka. :D

Tässä vihjettä minun osuudestani.

Saapa nähdä mitä tästä tulee!?

 TERKKUJA!

SALUTATIONS!

ÜÜÜ

-Neko, pikku apurini -Neko, my little helper

HEIPSAN!

Lomalta arkeen palautuminen on ollut rankkaa.

Muutama päivä on kulunut nenäliinapakettia kantaen.

Tiedättehän, että jos toisessa kädessä on nenäliinapaketti ja toisessa nenä, 

niin silloin on kokonaisvaltaisesti kykenemätön lähes kaikkeen järjelliseen toimintaan.

No, onneksi juuri nyt tuntuu hetkellisesti
pään paksuutta lukuunottamatta hieman paremmalta.

Äitini sanoi, että onneksi vaan pää on paksu. 

Muu keho onkin sitten hyvin sutjakassa kuosissa. Hahah!

Kotona sairastaessani minulla on ollut seuranani meidän,
siis Tyttäreni, kissa

NEKO.

Neko oli myös suuurena apuna minulle viime talvena, keväänä ja kesällä, 

kun rakentelin Aurinkoistani Girasolia.

Neko tarkasti varmasti jokaisen meneillään olevan työvaiheen.

  Hän oli paikalla kevätauringon lämmittäessä ulkona ja

hän oli läsnä patterinlämmössä talvi pakkasella.

Neko tarkasti kaavojen oikeellisuuden ja oli mukana uusissa kokeiluissani.

Rakennusprosessissa minä vaivuin välillä epätoivoon. 

Neko ymmärsi minua...

..ja jatkoi askartelutarvikkeiden lämmittämistä voimiaan säästämättä.

Tinkimättömästi Neko kävi läpi kaikki materiaalini,

ja hyväksyi ne.

Koko rakennus työmaan ajan minulla oli hyvin turvallinen olo,

sillä alueen vartiointi- ja hälytysjärjestelmä toimi loistavasti.

Lopulta yhteistyöprojektimme valmistui määräaikaan mennessä.
Siitä kiitän Nekoa, joka kuukausien ajan piti huolen, että

keittiönpöytä oli varattu meille,

ja meidän rakennustarvikkeille.

Kiitos vielä näin jälkikäteen perheelle ja kyläilijöille, 

jotka viime keväänä söitte ruokanne ja joitte kahvinne...

olohuoneessa.

Seuraavaa projektia aloitellessa, ;D

toivotan kaikille 

hauskaa syksyä...
Ilman nuhaa!
Ü

Hello, Awrite!

Aye, Aye!

 Lang time nae see!

 Hou's it gaun?

Jep, ollaan oltu vähän matkoilla Rauhan ja Ilonan kanssa.

Vuosi sitten syksyllä vierailimme Aberdeenissa ensimmäisen kerran. 

Ja taas mentiin.

Tytär päätti jatkaa opiskelujaan kaupungissa toisenkin vuoden.

Asuntolan sijasta hän muutti nyt 'oikeaan' asuntoon ja 

meille turisteille tuli mahdollisuus viipyä kohteessa hieman pidempään.

Klikkaile kuvien päällä, niin saat ne suuremmaksi.
Click on photos to enlarge.
 Osa kuvista otettu kännykällä, osa on tyttäreni ottamia ihan oikealla kameralla.

 Viime syksynä (kuvassa) Rauha ja Ilona kävivät ihailemassa näkymiä

 Dunnottaren linnassa.

Koska nyt myös Mummi oli mukana, kävimme raunioilla uudestaan. 

 Pitihän Mumminkin nähdä kauniit maisemat.

 Kaiken 'tavallisen elämän' ihmettelyn ja sen opiskelun lomassa teimme visiitin

Crathes'in linnaan ja puistoon.

-Oh-oh, onpahan komea vanha pytinki!

-Asukoohan tuolla oikea prinssi?

Ennen linnan ja prinssin tutkimista 

Rauha ja Ilona päättävät käyskennellä linnan upeassa puutarhassa.

-No jo on upeat istutukset vaikka onkin jo näin syksy.

-Niin on! Täällä on kyllä hieman viileää. 

Onneksi mulla on tämä Maria I:n neuloma villatakki.

Maria varmasti tietää nämä sää olosuhteet täällä Skotlannissa, 

kun on tuosta ihan läheiseltä saarelta kotoisin.

-Ihanasti tuoksuu nuo laventelit. 

Ne on muuten saman värisiä, kun sun uusi villatakkisi.

  -Puutarhureiden täytyy olla todella ahkeria tällaisessa paikassa.

  -On tämä kyllä ihan erinäköinen metsä kuin meillä kotona.

Kuinkahan monta eri sävyä vihreästä onkaan olemassa?

-Hei, mennäänkö nyt tapaamaan prinss... käymään linnassa?

Linna oli oikein mielenkiintoinen. 

 

 Siellä kohtasivat historia ja nykypäivä.

Vaan jaapa-jaa, linnan sisällä oli valokuvaaminen kielletty,

joten tarina ei kerro tapasivatko rouvat prinssiä.

 Tai ehkä sittenkin... ;)

Rauha taitaa vieläkin miettiä Ukko-Etanan kohtaloa.

Me muut sanottiin kiitos mukavasta päivästä ja 

CHEERIO! 
xxx