HEIPSAN!
Lomalta arkeen palautuminen on ollut rankkaa.
Muutama päivä on kulunut nenäliinapakettia kantaen.
Tiedättehän, että jos toisessa kädessä on nenäliinapaketti ja toisessa nenä,
niin silloin on kokonaisvaltaisesti kykenemätön lähes kaikkeen järjelliseen toimintaan.
No, onneksi juuri nyt tuntuu hetkellisesti
pään paksuutta lukuunottamatta hieman paremmalta.
Äitini sanoi, että onneksi vaan pää on paksu.
Muu keho onkin sitten hyvin sutjakassa kuosissa. Hahah!
Kotona sairastaessani minulla on ollut seuranani meidän,
siis Tyttäreni, kissa
NEKO.
Neko oli myös suuurena apuna minulle viime talvena, keväänä ja kesällä,
Neko tarkasti varmasti jokaisen meneillään olevan työvaiheen.
Hän oli paikalla kevätauringon lämmittäessä ulkona ja
hän oli läsnä patterinlämmössä talvi pakkasella.
Neko tarkasti kaavojen oikeellisuuden ja oli mukana uusissa kokeiluissani.
Rakennusprosessissa minä vaivuin välillä epätoivoon.
Neko ymmärsi minua...
..ja jatkoi askartelutarvikkeiden lämmittämistä voimiaan säästämättä.
Tinkimättömästi Neko kävi läpi kaikki materiaalini,
ja hyväksyi ne.
Koko rakennus työmaan ajan minulla oli hyvin turvallinen olo,
sillä alueen vartiointi- ja hälytysjärjestelmä toimi loistavasti.
Lopulta yhteistyöprojektimme valmistui määräaikaan mennessä.
Siitä kiitän Nekoa, joka kuukausien ajan piti huolen, että
keittiönpöytä oli varattu meille,
ja meidän rakennustarvikkeille.
Kiitos vielä näin jälkikäteen perheelle ja kyläilijöille,
jotka viime keväänä söitte ruokanne ja joitte kahvinne...
olohuoneessa.
Seuraavaa projektia aloitellessa, ;D
toivotan kaikille
hauskaa syksyä...
Ilman nuhaa!
Ü